Pikkusiskon hamonen pöytäliinasta

Innostuin tekemään iltasella pikkusiskolle hameen tällä aiemmin julkaisemallani ohjeella. Tällä kertaa käytin hameosaan vanhaa kirpparilta löytämääni pöytäliinaa (Finlaysonin) melkein sellaisenaan. Leikkasin liinan keskelle sopivan reiän, enkä vaivautunut pyöristämään kulmia. Mielestäni helmasta tuli tosi hauska näin. Ompelin hameeseen kiinni ennen farkkujen leikkaamista purkamani takataskun, tosin nyt kiinnitin sen etupuolelle pitsillä somistettuna. Somistin vyötäröosan ja hameosan saumakohdan samalla pitsillä, jota käytin taskussa.

Valmista tuli nopsaan!

 

Tarkempi kuva taskusta ja kankaasta.

Söpöisen pikkusiskon hamonen

Isoveljeltä jää farkkuja pieneksi, mutta neitihän ei niitä päälleen hyväksy. Ehei! Pikkusiskot eivät nimittäin käytä tylsiä farkkuja, vaan ihania prinsessamekkoja ja hörsylähelmaisia hamosia, joissa on pinkkiä ja pitsiä, kukkia ja kauniita värejä.

Jeps. Siksipä käsittelen isoveljeltä pieneksi jääneitä farkkuja aika kovakouraisesti. Noh, tässä tutoriaalissa käsittelyyn pääsi neidin omat farkut, jotka ei ole päällä olleet kertaakaan. Onneksi nämä farkut on peräisin kirppikseltä. Tähän muuten sopii siis jo naftiksi jääneet farkut vallan mainiosti, samoin rikkinäiset. Ainoa kriteeri on että vyötärön ympärys on sopiva, ja useinhan lasten farkuissa on kuminauhakuja vyötäröllä, josta voi napinläpikumpparilla säätää leveyden. Tämän kumpparin voi leikata raa'asti poikki kun hame alkaa kiristää vyötäröltä ja käyttöikä pitenee hameella (miksi aikuisten vaatteissa ei ole tälläistä systeemia?)!

 

Aloita leikkaamalla farkkujen vyötärökaitale irti vetoketjun alapuolelta niin, että jää vielä tilaa saumalle. revi valitsemastasi puuvillasta tai leikkaa trikoosta kaksi sopivan korkuista ja levyistä suikaletta. Tässä ei ole mitoilla juurikaan väliä, voit tehdä pidemmän suikaleen, jos haluat runsaan rypytyksen!

 

Ompele kaitaleet renkaiksi ja huolittele alemman kaitaleen alareuna. Ompele ylempään reunaan kaksi rypytysommelta ja ompele kaitale alempi kaitale rypytyksen jälkeen ylemmän kaitaleen alareunaan kiinni. Huolittele saumanvara ja tikkaa saumanvara yläkaitaleen puolelle.

Ompele rypytysompeleet ylemmän kaitaleen yläreunaan ja rypytä farkkujen vyötärökaitaleeseen sopivaksi. Ompele kiinni farkkuun, huolittele saumanvarat, mutta älä tikkaa.

Kas niin, melkein valmista! Pienet neidit rakastavan kaikkea söpöä ja ihanaa, joten viimeistele siis vielä hame haluamillasi nauhoilla, pitseillä, napeilla yms koristuksilla!

Nyt on valmis! Tämän hamosen kankaat on kierrätyspuuvillaa, nauhat ja pitsit ovat uusia.

Asustin hameen aiemmin tekemälläni vaaleanpuna raidallisella perus T-paidalla ja omenakukkaneuletakilla sekä itsetekemälläni korulla. Niin, ja ei ole niinkään tavatonta, että meillä puetaan hameen alle tyllialushame. :)

 

 

Kevättä rinnassa

Hmm... Lunta maassa jälleen. En anna sen latistaa mekkoinnostustani, vaan nautin täysin rinnoin näistä ihanista hehkuvan värikkäistä retrokankaista ja fiilistelen jo tulevaa helteistä kesää.

Tytöllä ei vaan voi olla liikaa mekkoja kaapissa. Niitähän on oltava joka kesäksi uudet, koska lapset kasvaa niin hurjasti. Eikö vaan? Ja pitää olla hihatonta, lyhyt hihaista ja pitkähihaistakin sekä tietysti valinnan varaa väreissä ja kuoseissa. Joka päivä on mekkopäivä! Pitää nauttia ja ottaa ilo irti siitä, että saa kunnian ommella itse mekkoja ja myös tehdä oman mielen mukaiset mekot. Seuraavaan mekkoon taidan kokeilla tehdä hörsylöitä.

Kaava on Mekkotehtaan Riine, ihanainen retrokangas kirpparilta.

Tämän mekon kanssa passaa mahtavasti pinkkki/vaaleanpunainen pitkähihainen paita ja sukkikset näin keväällä. Väriä olla pitää!

Retroilua

Kevät on jo pitkällä, ensimmäiset virhertävät silmut pensaassa havaittu. Kohta on siis aika kesämekkosten!

Tämä ihana vihreän ja keltaisen sävyinen retrokangas sopii kevääseen paremmin kuin porkkananenä lumiukolle. Kaava on Mekkotehtaan Riine, mutta jätin mekon hihattomaksi. Siitä tuli oikein söpöinen ja monikäyttöinen liivimekko. Tähän aikaan vuodesta menee vielä pitkähihaisen mekon kanssa, hellepäivinä voi viilettää pelkällä mekolla!

 

 Kankaassa on aivan ihanat kuviot, ei tällaisia aarteita enää taida saadakaan kuin kirppikseltä! Kangas on aikojen saatossa tainnut haalistua ikkunalla - vihreä väri oli haalistunut keskeltä kangasta ja muuttunut keltaiseksi. Mielestäni tämä luonnon oma liukuvärjäys sopi erittäin hienosti mekkoon. Leikkasin kankaan niin, että vihreä osa jäi helmaan ja kankaan vihreys häviää yläosaan tultaessa. Pääntielle valitsin myös hieman vihreämpää osaa kankaasta. Kaikkea tarpeellista jemmattavaa varten tein farkusta tukevan taskun, jonka somistin pitsillä.

 

Farkkukukkaromania

Tänään villiinnyin farkkupussukoista ja pitsistä. Noh, aika hyvinhän mopo pysyi käsissä, koska näitä syntyi sentään vain kaksi lisää edellisen pussukan (KLIK!) lisäksi. Kankaat on farkkupaloja vanhoista farkkuista (joista enin osa on käytetty johonkin muihin/isompiin projekteihin). Vasemman puoleisen pussukan koristelin lisäksi erilaisilla koristeompeluksilla. Oikeanpuolimmaiseen lisäsin virkatun kukkasen (lanka värjätty itse KoolAidilla Novitan Woolia) puunapilla kiinnitettynä.

Molemman pussukat takaa. Vasempi kukkaro on hieman erinäköinen toiselta puolelta.

Vasemman puoleisessa pussukassa on sisällä pilkullista harmaata puuvillapopliinia ja harmaa vetoketju.

Kukallisessa pussukassa on muumikangasta sisävuorina.

Koko tämän kertainen farkkukolmikko. Mutta mitäs näihin sitten laitetaan?

Farkkukukkaro korteille

Aamupäivän pikasurauksena ompelin mieheni vanhojen farkkujen jämistä pikkuisen kukkaron, johon saa pikkurahat ja kortit kätevästi kulkemaan. Sisäkangas on muumeja, jotka jäi tähteeksi verhosta, jonka ompelin lasten huoneeseen. Somistin pussukan yksinkertaisesti valkoisella pitsillä, mielestäni kulunut farkku ja pitsi sopii mukavasti yhteen. Tähän pussiin sai kätevästi hyödynnettyä lahkeiden hienosti tikatut saumat!

 

Sisältä pilkottaa hieman vuorikangas.

 

 

Tein tästä simppelin yksinkertaisen, se on tarkoitettu omaan käyttöön työarkeen.

 

Liivimekkokokeilu II räväkässä väriskaalassa

Hieman viilattu versio liivimekkokaavasta. Syvensin aavistuksen kädenteitä ja kaula-aukkoa ja pidensin helmaa. Tuli parempi! Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän piirtämääni kaavaan! Kangas on kirppislöytö, aika retro kangas, vaikka se onkin melko uusi. Tykkään tämän kuosin rempseästä värityksestä!

Violetteja kukkasia -liivimekkokokeilu

Kokeilin piirtää uuden liivimekkokaavan koossa 110 - tällä kertaa olkanapeilla varustettuna. En oikein osaa päättää kumpi malli on kivempi; tämmöinen olalta napitettava ja alavaralla varustettuna yläosastaan vai se kantattu versio, jossa nappikiinnitys takaa. :)

 

Uusretrokangas on löytö kirpparilta, napit otettu joskus jostain käytöstä poistetusta vaattesta, ja tasku leikattu vanhoista farkuista. Pitsi on uutta, ja lanka. :)

 

Vanhan ajan kukkaset - pöytäliinan uudet urakuviot

Myös tähän liivimekkoon löytyi materiaali kirpparilla. Olin hankkinut kankaan jo aikaa sitten, ja siitä on tullutkin jo paljon muutakin ommeltua mm. itselleni hame ja pieni käsilaukku. Nyt jäljelle jääneestä palasta syntyi kaksi liivimekkoa. Tässä toinen mekkosista:

 

Mekossa on puuvillakanttaukset ja kiinnitys takaa napilla.

 

Lisäsin myös tapani mukaan taskut joihin pitsiä taskunsuulle. Mielestäni tästä tuli kivan hillitty, usein lasten vaatteet on meillä monenkirjavia, mikä sekin on hauskaa. Kuosin sävyt ovat jotenkin aivan ihanan herkät - värit ovat lähellä toisiaan, mutta silti sävyjä on useita ja kokonaisuus runsas mutta rauhallinen. Tämä mekko sopii erinomaisesti myös vaaleanpunaisen paidan ja sukkisten kanssa - ne kun jostain syystä miellyttää talon neitiä.

 

Alla näytiksi tämän saman kankaan hyödyntämisestä vähän vanhempaa materiaalia eli hamonen, jonka ompelin itselleni kesäksi mieheni vanhoista farkuista. Kangas näyttää kuvassa likaiselta - farkku  oli valmiiksi kuluttettu erittäin käytetyn näköiseksi, mutta se vain luo mielesetäni sopivan kontrastin hempeälle kankaalle. Tässä sain kätevästi hyödynnettyä vyötäröosan farkuista - lahkeet meni muuhun tarkoitukseen. Olen pitsin suurkuluttaja, ja siksipä lisäsin sekä helmaan että lantiolle pitsisomisteet.

 

 

 

Voisiko kesähameen tekeminen olla helpompaa?

 

Ja tyyliin sopiva käsilaukku ja eikun menoksi!

 

Ensi kesänä saadaan samistella tytön kanssa ihan täysillä!

 

Äiti-koira ja Ruusu-koira

Seinäjoen käsityömessuilta tarttui aikanaan mukaani Paapiin TSI-Raksukoira turkoosin värisenä. Se on aivan ihana! Olen vain siitä hassu, että minulla on kummallinen kynnys alkaa leikkoa kankaita, vaikka juuri sitä vartenhan ne on ostettukin. Haluan vielä jostain syystä suunnittella tai varmistaa että kaikki menee hyvin tai jopa jemmailen suosikkikankaitani hyllylle, odottaamaan supermahtavaa projektia. Onkohan kukaan muu näin hassu? Vai onkohan kankaat nykyään liian ihania...? :)

Joka tapauksessa, minulle tapahtui juuri tämä ilmiö tämän Paapiin ihanaiset TSI-Raksukoiran edessä. Paketti oli jo avattu ja sakset kädessäni, mutta aloin epäröimään. Entä jos tämä ihana koiruli menee pieleen? Silloin huomasin pakkauksen takakannen tekstin, jossa sanottiin että kaavat voi jäljentää omaa käyttöä varten. Juuri niinhän minä teen, minä teen koe-Raksun!

Olen saanut lahjoituksena rakkaalta mieheltäni hänen paikoitelleen puhkikuluneet ja resuiset farkkunsa - nyt farkuista sai tulla koiruli. Täytyy kyllä sanoa, että olen ihan koukussa kuluneeseen farkkukankaaseen. se on kaikessa rouheudessaan ja pehmeydessään niin mahtavan ilmeikäs materiaali! Korvien sisäpuolelle valitsin retropuuvillaa (samaa olen käyttänyt myös tekemässäni essusssa). Sitten vaan kangas paloiksi, ompelemaaa ja täyttämään koira vanulla, näin lyhykäisyydessään. Valmistuttuaan koira hyppäsi talon parhaalle paikalle - lasten keinutuolille karvan päälle paistattelemaan, ja siihen se myös nukahti.

 

Tyttäreni ilahtui kovasti koirasta ja nimesi sen heti Äiti-koiraksi. Äiti-koira taisi heti päästä suorittamaan vahtikoiran velvollisuuksia, valvomaan lasten unta lasten huoneeseen.

Olen suurpiirteinen perfektionisti. Esimerkiksi perfektionistina en ollut ihan täysin tyytyväinen tämän koiran mahaan, vaikka muutoin koira onnistui erittäin hyvin - suurpiirteisenä ihmisenä en viitsinyt olla niin pikkumainen, että olisin alkanut koiraa purkaa. Sitäpaitsi se oli jo heti päässyt uuden emäntänsä kanssa remuamaan. Päätin siis ottaa opikseni ja korjata se kohta uudessa koirassa, ja tällä kertaa mahasta tuli siisti ja napakka! Tämän koiran napakka ruusukuvioinen puuvilla on jäänteitä telttaprojektista, jonka toteutin jo kuukausi sitten. Voisin esitellä senkin joku päivä blogissani.