Ompelin soirot yhteen ja tikkasin, pala palalta verho kasvoi oikeaan mittaansa. Lopuksi ompelin ylä- ja alakäänteet sekä verhojen reunat. Kiva tuli! ja tätähän voi käyttää lastenkutsuilla myös pöytäliinana silloin kun se ei roiku ikkunassa.
Kankaasta muodostui hauska - ja kiva on myös se, ettei tämä ole niin selkeästi muumiverho kun itse muumeja ei tässä edes näy. Menee vähän pitempäänkin lapsilla!
Verho sijaintipaikallaan. Tuli siis vain yksi verho, eikä tämä huone kaipaakaan toista verhoa, koska tilaa verholle ei itseasiassa juuri edes ole. Näin keväällä valo saa tulla vapaasti sisään huoneeseen!
