Helppoa ja yksinkertaista - nättiä ja näppärää

Tein aiemmin tämän villatakin ihanasta Maatusta-merinovillaneuloksesta. Tämä on ihan lemppari kotoiluvillatakkini ja käyhän tämä myös moneen vapaa-ajan menoon! Rento ja näppärä villatakki vetäistä päälle kun lähtee lasten kanssa kyläilemään, uimahalliin tai ulkoilemaan. Ensimmäisestä villatakista tuli hieman reilun kokoinen, joten mitoitin tämän kertaisen neuletakin hieman niukemmaksi. Kaava on ihan omasta päästä, ja erittäin yksinkertainen. Kankaaksi valkkasin ihanaa merinoa, tällä kertaa jasminkukkaisena.

Tässä teille amatöörin ohje kuinka tämmöisen saa tehtyä erittäin helposti. Mittaile sopiva pituus ja leveys villatakille. Huomaa, että edestä kangas tulee kietaisutyylisesti päällekäin. Omani leveys on 103 cm ja korkeus 84 cm (ei sisällä reunojen huolitteluvaroja). Jätin yläreunaan extrakorkeutta, koska halusin, että "kaulus" taittuu kaksin kerroin, jottei kankaan nurja puoli tule näkyviin.

1. Leikkaa sopiva suorakaide kankaasta
2. Leikkaa hihakappaleet esim suosikkipaitakaavasi avulla.
3. Mittaa sopiva selän leveys, ja leikkaa aukot hihoja varten kankaaseen
4. Ompele hihojen sauma kiinni
5. Ompele hihat kiinni neuletakkiin.
6. Huolittele reunat ja hihansuut (tähän versioon tein samasta kankaasta "resorit").
7. Mallaile kiinnityksen oikeat kohdat itsellesi sopivaksi ja ompele napit ja napinlävät (sisäpuolelle jäävä nappi voi olla pienempi ja kiinnitys esim satiininauhalenkillä)

 

 

Tässä näkyy vaatteen muoto hyvin - puhdas suorakaide kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta muotoutuu kauniisti päälle.

 

 

Kiinnitys napilla - päälle jäävään etukappaleeseen tein napinläven, jotta vaate pysyy oikeassa muodossaan paremmin.

 

Koko vaate aseteltuna lattialle.

 

Näkymä kun etukappaleen avaa.

 

 

Ja sovituskuva, totta kai. :)

Kaunokirjoistusta ja minipallot

Tänään sain toteutettua jo jonkin aikaa suunnitelmana kummitelleen paidan. Aikaa ei tahdo oikein riittää ompeluksiin, väsy tuppaa liian usein viemään voiton suunnittelemistani hetkistä ompelukoneen äärellä. Onneksi on viikonloput!

Ihastuin itse aikaa sitten Metsolan Kauno-joustofroteeseen. Hiljattain tämä kangas tuli aleen verkkokauppaan niin naps naps - reilu pala kangasta (kera kavereiden) lähti postin mukana matkaan meille päin, sillä mielestäni tämä on nappivalinta pojalleni. Poikanihan on jostain saanut innostuksen omatoimisesti opetella kaunokirjoitusta, ja osaakin jo hienosti pyörein koukerokirjaimin kirjoitella sanoja. Eipä taideta koulussa enää kaunokirjaimia harjoitellakaan niin kuin minun aikanani ensimmäisillä luokilla. :)

Tässä siis tekemäni paita poikaselleni. Tein jälleen valehihat tuomaan ilmettä, ja valitsin pitkiin hihoihin kontrastina mustavalkoisen pikkupallotrikoon. Kaavapohjana Ottobren raglanpaita, lisäsin tuplahihat ja pidensin hieman helmaa. Hihoissa Pehemiän raitaresori, pääntiellä uhkarohkeasti valkoinen resori odottelemassa ensimmäisiä mustikkaosumia.

Kukahan ehtisi nopsana ommella minun kangasvarastoja nopeammin tyhjäksi? Tuntuu, että varastot vain kasvaa kun tekee mieli tilailla kaikkia ihanuuksia - aikaa vain ei tahdo olla riittävästi että ehtisi tuhoamaan sitä mukaa. Toisaalta, se on kyllä ihan mahtavaa, että aina löytyy hyllystä sopiva kangas tarpeeseen kuin tarpeeseen. Harvemmin on tyhjin käsin kangashyllyltä tarvinut palata kun inspiraatio on iskenyt. Aina on löytynyt ompelukoneelle sopivaa rouskutettavaa. :D

Kevättä kohti!

Kevät tulee, ihan varmasti. Kohta se aurinko alkaa lämmittää, ja räystäiltä tippuu vesi. Lumi sulaa yhdessä hujauksessa, koska sitä ei juuri olekaan. Kohta tulee kevät, ja se tulee ryminällä! Tulee, ihan varmasti on pian pääsiäinenkin.

Pääsiäisenä tarvitaan keltainen uusi mekko. Esimerkiksi sellainen, jossa on keltaisia ja vihreitä unikkoja ja söpöiset rypytykset ja pitkät hihat:

Kaava on Mekkotehtaan Riine, ja kankas Marimekon unikkoa. Sopii kivasti pienempään mekkoon tuo suuri kuvio, kun osittaiset kukat eivät tule liian hallitsevaksi.

Itsekäs päivä ja jo toinen villatakki ihan vaan itselleni

Tänään olen ollut itsekäs, olen tehnyt ihan omia juttujani työhuoneessa jo pariin otteeseen tämän päivän aikana. Olen parantunut - ompelujumitus on selätetty ja kone hurraa taas! Ensin sain valmiiksi neuletakin, joka on ollut kesken jo joulukuun puoliväliltä asti, ja sitten vielä tämän merinovillaisen neuletakin, jota toteuttamista olen suunnitellut vähintäänkin yhtä kauan!



Malli on kietaisutyyppinen ja etukappaleen "liipakkeet" kiinnitetään vastakkaisille puolille olkapäälle ommelluihin nappeihin (toinen nappi on siis neuletakin sisäpuolella, toinen päälipuolella). Tosi rento ja kiva malli!

Neuletakki on varioitu omasta päästä ja oman kropan mukaan. Tähän tarvittiin simppelisti suorakaiteen muotoinen kappale, joka pitää sisällään takakappaleen ja etukappaleet ja lisäksi leikkasin kaksi hihakappaletta (jotka piirsin edellisen neuletakin kaavan perusteella). Suorakaiteeseen leikkasin reiät sivuille sopiviin kohtiin hihojen kiinnitystä varten ja ompelin hihat kiinni kappaleeseen. Sitten huolittelin kaikki käänteet hunajakenno-ompeleella. Tosi helppoa ja nopeaa, ainoastaan leikkuuvaiheessa sai hieman tuumailla, ettei mene kiva kangas pilalle.

Ja alla vielä sovituskuva meidän kodin ainoan kokovartalopeilin edestä - ihan itte otin!

 

 

 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11703241/?claim=c24s55vnxe2">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

 

Neuletakki - ja se on minulle!

Nyt sain kuin sainkin valmiiksi tämän Pehemiän metsäkissa- ja palloneuloksesta ommellun villatakin, joka on odottanut inspiraatiota saada napinlävet tehdyksi ja napit ommelluksi. Kaava on muokattu jostain vanhasta kaavasta niin, ettei siinä taida olla enää mitään alkuperäistä. Eikä toisaalta taida onnistua enää toinen prikulleen samanlainen kun en enää muista mitä kaavalle tein. :)

 

Edessä on taskut pallokankaasta, samoin etureunan huolittelut tein samalla neuloksella. Napit on kierrätettyjä, ja keskenään erilaisia. Ei haittaa mitään, kun melkein kaikki on sentäs mustia ja suht saman kokoisia! Ylin nappi on varanappi Mexxin villatakista, ja se on suurin ja tumman harmaa.

 

Totta kai lisäilin pitsiä sinne minne sain sopimaan!

 

Takaa löytyy myös palloneulosta ylemmästä osasta takakappaleesta, pitsin kera kuinkas muutenkaan.

 

Sopi päälle oikein hyvin! Seuraava ongelma onkin, että missäs tätä sopii käyttää...

Minä olen Siiri ja sinä olet Myyry ja yhdessä ollaan Siiri sekä Myyry...

Tämä kangas on odotellut päästä ommelluksi jo kauan, tiesin jo kangasta tilatessa, että paita siitä pitää tuleman. Nyt vihdoin sain toteutettua! Kuva olisi voinut olla parempi - pahoitteluni siis puhelinkuvasta!

Hihoissa valetuplahihat ja etukappaleella piristeenä pikkuruinen tasku. Paita onko kokoa 116 ja teidän jo nyt, että se on pojalleni juuri passeli. Jos olisi oikein ollut asialla, niin oisi piirtänyt jo isomman kaavan, että jää pitempään käyttöaikaa... Mistä nuita senttejä oikein tulee?