Joka tapauksessa, minulle tapahtui juuri tämä ilmiö tämän Paapiin ihanaiset TSI-Raksukoiran edessä. Paketti oli jo avattu ja sakset kädessäni, mutta aloin epäröimään. Entä jos tämä ihana koiruli menee pieleen? Silloin huomasin pakkauksen takakannen tekstin, jossa sanottiin että kaavat voi jäljentää omaa käyttöä varten. Juuri niinhän minä teen, minä teen koe-Raksun!
Olen saanut lahjoituksena rakkaalta mieheltäni hänen paikoitelleen puhkikuluneet ja resuiset farkkunsa - nyt farkuista sai tulla koiruli. Täytyy kyllä sanoa, että olen ihan koukussa kuluneeseen farkkukankaaseen. se on kaikessa rouheudessaan ja pehmeydessään niin mahtavan ilmeikäs materiaali! Korvien sisäpuolelle valitsin retropuuvillaa (samaa olen käyttänyt myös tekemässäni essusssa). Sitten vaan kangas paloiksi, ompelemaaa ja täyttämään koira vanulla, näin lyhykäisyydessään. Valmistuttuaan koira hyppäsi talon parhaalle paikalle - lasten keinutuolille karvan päälle paistattelemaan, ja siihen se myös nukahti.
Tyttäreni ilahtui kovasti koirasta ja nimesi sen heti Äiti-koiraksi. Äiti-koira taisi heti päästä suorittamaan vahtikoiran velvollisuuksia, valvomaan lasten unta lasten huoneeseen.
Olen suurpiirteinen perfektionisti. Esimerkiksi perfektionistina en ollut ihan täysin tyytyväinen tämän koiran mahaan, vaikka muutoin koira onnistui erittäin hyvin - suurpiirteisenä ihmisenä en viitsinyt olla niin pikkumainen, että olisin alkanut koiraa purkaa. Sitäpaitsi se oli jo heti päässyt uuden emäntänsä kanssa remuamaan. Päätin siis ottaa opikseni ja korjata se kohta uudessa koirassa, ja tällä kertaa mahasta tuli siisti ja napakka! Tämän koiran napakka ruusukuvioinen puuvilla on jäänteitä telttaprojektista, jonka toteutin jo kuukausi sitten. Voisin esitellä senkin joku päivä blogissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rrrrakastan kommenteja, joten kajautathan äänesi kuuluville!